Sekapuita on vajassa ihmisen korkuinen pino, mutta valmiiksi pilkottu valikoima ei tietenkään riitä. Veistän kirveellä suorasyisestä männystä ohuita liiskoja ja vedän tervanhajua syvälle henkeen. Varsinaisiksi puiksi kerään koivua. Siinä on hyvä lämpöarvo. Tämän kaltaisen faktan muistaminen saa minut fiilistelemään sillä, etten pelkästään fiilistele, vaan nojaan toimissani tietämykseen. Isken vielä pari isompaa pölliä haloiksi. Se on mukavaa puuhaa, josta voi palkita itsenä. Saunalla läväytän puut lattialle kiukaan viereen ja avaan Karhun.

Saunamajuri Milo kertoo saunapuiden pilkkomisesta

Sytytys on saunanlämmityksen hauskin vaihe. Ehkä jopa saunomisen. Laitan avatun oluen alalauteelle, ettei se kaadu ja tuhkaluukun raolleen, jotta veto toimii. Asettelen puut ilmavasti ja rakennan keskelle pienemmistä tikuista sytytyspisteen, jonka alle lisään tuohikiehkuran. Tulitikkujen joukossa on muutama poltettu. Käytettyjen tikkujen laittaminen askiin pitäisi olla lain mukaan rangaistava teko. Sytykkeet leimahtavat ensimmäisellä yrittämällä, matalapaine tunkee hiukan savua sisään mutta se ei haittaa. Suljen uuninluukun. Humina voimistuu. Se on mieluisa ääni, joka kertoo saunan lämpiävän. Kiuas naksahtelee.

Saunamajuri Ayana kertoo saunan lämmityksestä

Muistelen raudus- ja hieskoivun eroja todetakseni, ettei sillä ole väliä, kun en muista sitäkään, kumpaa vastaan pitäisi käyttää. Tai vihtaan, en nyt muista sitäkään, kumpaa termiä kotiseudullani käytetään. Yritän löytää oksia, joissa on mahdollisimman paljon lehtiä. Siirryn koivulta toiselle nopeasti, koska maasto on täynnä muurahaisia, jotka hyökkäävät nilkkoihin heti kun pysähdyn. Saunalla asettelen vihdaksia puskaksi joka, ainakin tietystä kulmasta, näyttää saman tapaiselta kuin marketin pihassa veteraanien hyväksi myytävät vastat. Sidon sen nippusiteellä ja tasoitan tyven. Saunassa tulee olemaan hieno tuoksu.

Saunamajuri Carita kertoo vihdan teosta

Parin pesällisen jälkeen pääsen löylyyn. Laude on kuuma, vaikka ei polta. Heitän ensimmäiset kipolliset ja kivet sihahtavat. Löyly vyöryy voimallisena, mutta polttamatta ja säteilee ihon läpi ytimiin. Heitän toiset, vähän kovemmat, jotka hellivät hartioita mutta polttavat korvia. Kumarrun. Kiuas pitää omia ääniään, samoin putoilevat pisarat. Maailma pysähtyy ja nojaan seinään, silmät kiinni ja lihasten valahtaen rennoiksi. Kun avaan silmäni näen vuosista tummuneen laudan ja olo on oudon rauhallinen. Haistan löylyssä koivun ja otan kiulusta vihdan. Lisään löylyä ja kuuntelen kun vihdon jalan kerrallaan, kyljet ja selän.

Saunamajuri Ville kertoo löylyistä

Karhu odottaa kuistilla. Se on kylmä ja ilma viileä. Istun rapulle niin, ettei räystäs estä hentoa sadetta osumasta minuun. Saunan kuumuus viipyy iholla ja minusta nousee höyryä kesäiltaan. Jäähdyn hiljalleen, mutta kestää vielä kauan, ennen kuin alkaa paleltaa. Vesi kerääntyy pisaroiksi ja niistä pieniksi virroiksi tölkin kylkeen, terassin laudoille, heiniin ja minuun. Kaukana järvellä huutaa lintu tavalla, joka voi yhtä hyvin olla elämän tuskaa kuin riemuakin. Itse olen siinä löylyjen välisessä euforiassa, jossa ei tunne tarvetta elämöidä mistään. Nostan tölkin huulille ja annan oluen virrata pienenä purona.

Saunamajurit Marjatta ja Vesa kertovat vilvoittelusta

Olen jo peseytynyt ja tunnen itseni puhtaammaksi kuin koskaan, kuten aina saunan jälkeen. Seisoskelen saippuan hajuisena kuistilla. Lähes kuivuneena, valmiina pukemaan, kun en maltakaan. Palaan saunaan, jonka ilma on kosteaa ja hieman jäähtynyttä. Täytän kiulun uudelleen ja valutan löylyvettä hiljalleen, rauhassa. Kivissä on vielä voimaa. Sihinä nousee kiireettä, löylyn voi nähdä. Lämpö muuttuu kuumuudeksi joka kietoutuu ympärilleni. Puhdas hiki nousee hetkessä ja huuhtoo viimeisetkin pahat ajatukset. On hämärää. Ei nukuta, raukaisee vain.

Saunamajuri Pedar kertoo jälkilöylyistä